Surun kanssa eteenpäin

Surussa jokainen kulkee omaa tahtia, mutta useimmiten surun jakaminen toisen ihmisen kanssa voi auttaa. Seurakunta tarjoaa keskusteluapua ja vertaistukea sureville.

Elämän saatossa kohtaamme niin iloa kuin surua. 

Suru on läsnä elämämme päivinä niin läheisen, sukulaisen tai ystävän kuoleman johdosta. Suru rakkaan poismenosta kohtaa meidät jokaisen jossain elämän viheessa. Emme tiedä kenen ja koska on aika lähteä täältä maanpäältä. Surussa ihminen ikään kuin pienenee suuren menetyksen edessä, on voimaton sille mitä on tapahtunut.  Surussa ei pidä jäädä yksin vaan on etsittävä se henkilö jolle asiasta voi puhua. On joskus helpompaa puhua sellaisen ihmisen kanssa jota ei entuudestaan tunne. Omaisten ja läheisten kanssa toki jaetaan suru mutta joskus voi jäädä asioita joita ei halua jakaa muille. Kynnys ottaa yhteyttä ammattiauttajiin, voi olla joskus korkea. Diakonilla on ammatillinen koulutus ja vaitiolovelvollisuus, joten puhuminen on turvallista. Läheisen ihmisen kuolema on voimakas ja syvä kokemus. Sen läpikäymiseen tarvitaan paljon aikaa ja tilaa ja usein myös toisia ihmisiä. Seurakunnan surutuki auttaa kaikkia läheisensä menettäneitä, emmekä kysy kirkon jäsenyyttä.

Surun kanssa ei tarvitse jäädä yksin

Sururyhmä on vertaistukiryhmä omaisensa tai läheisensä menettäneille. Ryhmä tarjoaa mahdollisuuden kokoontua jakamaan tuntoja ja kokemuksia, joita läheisen kuolema on mieleen nostanut. Keskusteluissa kuljetaan yhdessä läpi surun eri vaiheita. Jokainen saa kertoa omista tuntemuksistaan sen verran kuin hyvältä tuntuu – on siis lupa puhua tai vain kuunnella. 

Usein helpottavaa on kuulla toisten samankaltaisessa tilanteessa elävien kokemuksia, vaikka jokaisen suru onkin ainutlaatuinen.

Sururyhmiä pyrimme pitämään vuosittain syksyllä pyhäinpäivän edellä, valitettavasti resurssimme eivät tällä hetkellä ole riittäneet siihen, että vuosittain ryhmiä olisi useampia. Yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa paikkakunnalla pyrimme kuitenkin saamaan sureville nykyistä enemmän tukea. 

Mutta elämässä kohtaamme myös muita suruja. Esimerkkinä muun muassa äkillinen sairastuminen, työttömyys, eläkkeelle jäänti, lapsen muutto kotoa. Ja monia muita suruja. Tällaista kutsutaan kriisiksi. Kriisi ja suru ovat hyvin lähellä toisiaan, molemmissa on yleensä kyse jonkun tärkeän menettämisestä omassa arjessa. Puhuminen ja huolien jakaminen auttaa jaksamaan elämässä eteenpäin. Ja Jumala on suurin auttaja, kunhan vain luomme katseemme Häneen ja pyydämme Häneltä apua.

Rukous surussa

Jumala, sanat eivät riitä kuvaamaan suruani.
Se koskee niin ja on vaikeaa.
Tunnet pimeyteni ja yksinäisyyteni.
Kaipaus vihloo sisälläni.
Värit ovat kadonneet ja äänet hiljentyneet.
Lohdutuksen Jumala, anna minun tuntea läheisyytesi.
Tartu käteeni ja anna minun nähdä aamun sarastus. (Suomen Evankelis-Luterilainen Kirkko)//evl.fi/verkkokirkko/rukousLinkki avautuu uudessa välilehdessä

Autuaita murheelliset:
he saavat lohdutuksen. (Matt. 5:4)